Huwi-lauluja Hämehestä: Mathilda
Hauwan synty syämmessä | Mathilda. Huwi-lauluja Hämehestä. Kirjoittanut Kustaa Paturi |
Hyljätty hylkää hylkääjänsä |
- N:o 10
- Mathilda.
- Rikhardi Ruhtinas, sankari suuri!
- Luonnostans' leijona lewotoin.
- Meneepi myrskyhiin sotimaan juuri;
- Maailman menoissa murheetoin.
- Kukkainen, kunniass' kukoistawa,
- Mathilda, Maailmass' mainittu,
- Kaikilta kauniimpi katseltawa;
- Waan henkellisille hankittu.
- Mathilda, maailamaan mennessänsä,
- Abedissalta anelee:
- Hauwalle pyhälle päästäksensä.
- "Kernaasti" toinen jo henkäilee:
- "Ah" ettäs kulkisit kunnialla.
- "Mahtaisit maailmassa' matkustaa!
- "Kussa wiel', kielellä wiekkahalla,
- "Sankarit syäntäs' ahistaa.
- "Sillä, sun silmäis laupeutta,
- "En saata, suullani, sanoa;
- "Enkä, sun luontosi lempeyttä,
- "Taijakkaan, kielellän, kehua."
- Rotninki astuupi aluksehen,
- Mathilda, murheella mukahan,
- Katsoopi kaipaawast' Luostarihin;
- Waipuuwat aaltojen waltahan.
- Rikhardi Ruhtinas, Sankari suuri!
- Mathildan weli, se werratoin,
- Sisartans' suojeli rakkahast' juuri;
- Joka' oli, onnestaan, lewotoin.
- Ennen kun RIkhardi, Enklannista,
- Maailman myrskyihin matkusti,
- Kaikuwat kellotkin Londonista;
- Alusta alloillen ajeltiin - -
- Ukkoisen ilma, nyt uhkaawainen,
- Kaukana kaikua alkaapi;
- Malke-el Adeli, myrskyäväinen,
- Pantiksi sankarit salpaapi.
- Malek-el Adeli, miekallansa,
- Sankarit suuretki sortaapi;
- Werrattomallakin woimallansa
- Muhkeat muuritkin murtaapi.
- Maleki, Mathildan nähtyänsä,
- Säikäyksellä jo seisahtui!
- Puottipa kalpan pois käestänsä;
- Sankarin luonto nyt lakastui.
- Rakkaus, suuri ja raatelew,
- Malekin miekan nyt masenti;
- Kaikkia kansoja kaatelewa,
- Itsensä ilmasta alenti.
- Malek-el Adeli, sankari suuri!
- Mainittu maailmass' mainioks':
- Mathildan syäntä ahistaa juuri.
- Anelee häntä jo awioks'.
- Malek-el Adeli alustelee
- Kalliita wankia kuljettaa;
- Laiwanki wahwasti warustelee,
- Suurella surulla suljettaa.
- Malekin linnahan loistawahan
- Kalliit wankit nyt kulkeewat;
- Hopeasta, kullasta, hohtawahan
- Thilda ja Rotminki tuleewat.
- Suuressa surussa, sankaritkin
- Malekin hovissa huokailee;
- Aina ne waaroissa ankaratkin
- Malekilt' armoa anelee.
- Pelko ja hämmästys, haikiampi,
- Wankien syämmet wankittee;
- Mathilda, waiwoissa waikiampi,
- Henkensä heittää jo hankittee.
- Malek-el Adeli, arwollinen,
- Luonnostans' laupias, lempiä,
- Suoassa miesi ja miehuullinen,
- Mathildan mielen jo taiwuttaa.
- Europan laiwasti, lainehilla,
- Kaukana kotia kulkeepi;
- Mathilda, kyynelill' katkerilla,
- Silmänsä kiini jo sulkeepi.
- Heitetty, hyljetty ystäeäisiltään,
- Jätetään Jerusalemiin;
- Unhoitettunna ja uskowaisiltaan,
- Mathilda waipuupi murheisihin.
- Wirtana wuotaawat kyyneleet juuri,
- Kuumina, katkerat poskilla;
- Thildamme räytyypi, raukka! säss' juuri,
- Malek-el Adeli haualla.
- Kaatunut kukkanen! hauwan päällä,
- Muotonsa multahan peittänyt;
- Nukkunut ompi jo Thildamme täällä!
- Herralle henkensä heittänyt. - -