Huwi-lauluja Hämehestä: Huwituksien arwo

Esi-puhe Huwituksien arwo.
Huwi-lauluja Hämehestä.
Kirjoittanut Kustaa Paturi
Kirwiäiselle


N:o 1
Hywituksien arwo


Sattu pännä piwohoni,
Siipi-sulkasormihini;
Rupes kynä kyntämähän,
Huwi-wirttä wiertämähän.


Niin se henken' hetkutteli,
Innossani ilmoitteli,
Kuinka wanha Wäinämöinen,
Esi-isämme iloionen,


Otti soiton sormillensa,
Laati laulut nuotillena;
Riemulla hän runoeli,
Heimoansa huvitteli.


Sepä sattu syämmeeni,
Saatto riemun rinnoilleni,
Waati soiton sormilleni,
Ilo-kumun korvilleni.


Yhtykäämme yksin-mielin,
Itse kukin, omin kielin,
Esi-isäin ensisihin,
Kauniisihin tapoihin!


Jos on joukko weikkasia,
Tahi nuoita neittosia,
Laulakamme lystiksemme,
Runoilkamme riemuksemme!


Tuosta tanssi alkaneepi,
Ilo-leikki liemunneepi;
Niin ne wanhat, nuorten kanssa,
Hetken hyppii iloissansa.


Kuinka kaunis katsellamme,
Ompi seurass' ollessamme!
Kun waan wirhit wälttänemme,
Taijon tavat wiljelemme.


Tuopa kaswan kartuttaapi,
Ystäwyyen yhistääpi;
Wihan-nuolet nukuttaapi,
Rakkauen rakentaapi.


Rakkaus on onnellinen,
Seurammamme sopiwainen;
Siweyell' syleiltynnä,
Ajatonna wiljeltynnä.