Huwi-lauluja Hämehestä: Huwituksien arwo
Esi-puhe | Huwituksien arwo. Huwi-lauluja Hämehestä. Kirjoittanut Kustaa Paturi |
Kirwiäiselle |
- N:o 1
- Hywituksien arwo
- Sattu pännä piwohoni,
- Siipi-sulkasormihini;
- Rupes kynä kyntämähän,
- Huwi-wirttä wiertämähän.
- Niin se henken' hetkutteli,
- Innossani ilmoitteli,
- Kuinka wanha Wäinämöinen,
- Esi-isämme iloionen,
- Otti soiton sormillensa,
- Laati laulut nuotillena;
- Riemulla hän runoeli,
- Heimoansa huvitteli.
- Sepä sattu syämmeeni,
- Saatto riemun rinnoilleni,
- Waati soiton sormilleni,
- Ilo-kumun korvilleni.
- Yhtykäämme yksin-mielin,
- Itse kukin, omin kielin,
- Esi-isäin ensisihin,
- Kauniisihin tapoihin!
- Jos on joukko weikkasia,
- Tahi nuoita neittosia,
- Laulakamme lystiksemme,
- Runoilkamme riemuksemme!
- Tuosta tanssi alkaneepi,
- Ilo-leikki liemunneepi;
- Niin ne wanhat, nuorten kanssa,
- Hetken hyppii iloissansa.
- Kuinka kaunis katsellamme,
- Ompi seurass' ollessamme!
- Kun waan wirhit wälttänemme,
- Taijon tavat wiljelemme.
- Tuopa kaswan kartuttaapi,
- Ystäwyyen yhistääpi;
- Wihan-nuolet nukuttaapi,
- Rakkauen rakentaapi.
- Rakkaus on onnellinen,
- Seurammamme sopiwainen;
- Siweyell' syleiltynnä,
- Ajatonna wiljeltynnä.