Huvit vaihtuu.

Kirjoittanut Kaarlo Luoto


Hyvin muistan aikaa
päivän mennehen. –
Tuomas lauloi: naikaa.
Hänkin kultasen
sattui täällä löytämään,
siksi käsky virrestään
toisillekin koitti,
minkä itse voitti.
Se ol’ onnen aikaan
päivän entisen. –
Josko onnen saikaan
Tuomas kotihen,
josko vieläi kullastaan
muille laulaa innoissaan,
tietää en voi laisin
minä varsinaisin.
Joskus sentään satun
vastaan häntäkin,
niinkuin ennen, hatun
nostain tervehdin.
Kerran kertoi omaavaan
onget, venheen: – »Niissä saan
puuhaa välityöksi,
kalaan lähden yöksi.»


Lähde: Luoto, Kaarlo 1908: Ristikon takana. R. Tuomi, Helsinki.