Huvit vaihtuu

Huvit vaihtuu. Kirjoittanut Kaarlo Luoto

Hyvin muistan aikaa

päivän mennehen. –

Tuomas lauloi: naikaa.

Hänkin kultasen

sattui täällä löytämään,

siksi käsky virrestään

toisillekin koitti,

minkä itse voitti.

Se ol’ onnen aikaan

päivän entisen. –

Josko onnen saikaan

Tuomas kotihen,

josko vieläi kullastaan

muille laulaa innoissaan,

tietää en voi laisin

minä varsinaisin.

Joskus sentään satun

vastaan häntäkin,

niinkuin ennen, hatun

nostain tervehdin.

Kerran kertoi omaavaan

onget, venheen: – »Niissä saan

puuhaa välityöksi,

kalaan lähden yöksi.»

Lähde: Luoto, Kaarlo 1908: Ristikon takana. R. Tuomi, Helsinki.