Huuto Kalmistosta.

Kirjoittanut J. G. Dahlman


Matkustaja kulki kerran
Yöllä sivu kalmiston.
Huusi: ”luodut levossansa
Herran tuloo odottaa,
Siksi kunne nostetaan,
Pahat kaikki kostetaan,
Hurskaat Herran armon saa.”
Tuskin ehti huuliltansa
Nämät sanat sanomaan,
Kuin jo alko kalmistosta
Ääni kumma kaikumaan:
”Kyllä kaikki kutsutaan
Mutta harvat valitaan,
Jotka ilon levon saa.”
Pimeyden kanssa pelko
Alko mieltä liikuttaa,
Mutta ota siittä selko,
Oliko se hamu vaan.
Eipä ole ymmärrystä,
Ei niin paljon käsitystä,
Että annan seliitystä.

J. G. D[ahlman]–n.


Lähde: Sanomia Turusta 12.5.1865.