Huutavan ääni korvessa/Kappale 8

Katumattoman esteitä. Huutavan ääni korvessa Kirjoittanut Pietari Topp

Te luulette kaunistelevanne itseänne sanomalla, että te olette syntisiä kuten publikaani, mutta ette ole ulkokullaisia kuten fariseus tai joku muu, joka tuomitsee muita, kun nämä eivät ole samanlaisia haaveilijoita ja kiihkoilijoita ja mielettömiä kuin hän. Te ajattelette ja sanotte: "No jopa nyt! Eivätkö todellakaan muut pelastuisi kuin sellaiset, jotka vetäytyvät yksinäisyyteen, hautovat omia ajatuksiaan ja surevat syntejään, eristäytyvät ja ovat muille mykkiä ja kuuroja. Kun menee heitä puhuttelemaan, ovat he valmiit pitämään tuota omaa juttuaan helvetin hirmuisesta vaivasta ja mitenkä kaikki ne joutuvat sinne, jotka eivät herää synnin unesta, eivät tee oikeata parannusta eivätkä heidän tavallaan elä noin erinomaista elämää". "Ei tule mitään", te kääntymättömät syntiset lausutte, "Ei ole totta, että vain nuo pelastuisivat eivätkä muut. Kylläpä sitten olisi vähän niitä, jotka pelastuvat." Mutta, saatte uskoa, ei niitä monta olekaan, jotka pelastuvat. Suurella joukolla meidän aikanamme ja meidän keskuudessamme ei ole edes oikean kristillisyyden muotoakaan, puhumattakaan, että harjoittaisivat sitä sydämessään ja elämässään. Jos omatuntonne heräisi, kyllä tekin huomaisitte, etteivät muut pelastu kuin ne, jotka katuvat, itkevät ja rukoilevat syntejään anteeksi ja publikaanin tavoin synnistä luopuvat ja parannusta tehden aikovat päättäväisesti välttää kaikkia syntejä, rakastaa Jeesusta ja häntä kaikkena elinaikanaan kunnioittaa, totella ja palvella pyhyydessä ja vanhurskaudessa. Ilman tätä ei kukaan voi tulla vanhurskaaksi ja saada publikaanin tavoin syntejään anteeksi. Kaikki ne jäävät fariseuksen tavoin synteihinsä, jotka eivät makaa Jeesuksen sovintoristin juuressa tuntien sydämessään, sielussaan ja mielessään, että he itsessään ovat kirotuita ja tuomituita syntisiä ja että kaikki on ollut heille synniksi, mitä he ajatuksin, puhein, haluin ja töin ovat tehneet turmellun sydämensä ja luontonsa ohjaamina; ja tämä synti vie kadotukseen, ellei Jeesus sulasta armosta auta ja armahda äärettömän rakkautensa, kärsimisensä ja verensä tähden, jonka hän sulasta rakkaudestansa on vuodattanut ja jolla hän puhdistaa synnistä ne, jotka sitä rukoilevat ja myös etsivät armoa, apua ja voimaa voittaakseen syntinsä ja välttääkseen sitä, ja tuntevat, ettei heillä itsellään muuta ole kuin pahuutta ja ilkeyttä. Senvuoksi he Jeesukselta anovat ja saavat uuden hengen ja elämän vaeltaakseen ja elääkseen Jumalan mielen mukaan ja turvautuvat yhä enemmän ja enemmän Jumalaan ja Jeesukseen. Jokainen, joka ei näin turmelustaan tunne eikä armon aikana Jeesusta etsi, joutuu fariseuksen kanssa helvetin ikuiseen kärsimykseen ja vaivaan.