Huopos-veli

Huopos-veli. Kirjoittanut Eero Eerola

Voi Huopos-veli, koko pitkän viikon

on puolen kylää juossut mökkis luona,

tuo Rietun Liena piti parhaan äänen:

jo sielus peri helvetti ja kuona.

Sen Lienan kenkärajan, joka siellä

on heinäajast’ asti tiemmä maannut,

sen pohjattoman, kyljettömän ruojan

jo oisit lestin päällä käyttää saanut.

– Vai lestin päällä! – ei se enää pysy,

noin vastas Huoponen ja yski hiljaa,

taas lisäs suolaa pulituuripulloon

ja hämmens sitä niinkuin herranviljaa.

– Sen Lienan leuat minä kerran paikkaan

ja pistän paikan päälle pikilapun;

on synninkuuri tarpeen ihmiselle,

sais viime tilissänsä muuten tapun.

– Se röyhistyy tää kurja ihmisrinta,

jos siltä sisua ei joskus ota,

mut katumus taas lihan masentaapi,

ja hengen voittoon päättyy synnin sota.

Lähde: Eerola, Eero 1916: Lauluja ja runoja. Arvi A. Karisto, Hämeenlinna.