Huonontunut aika

Kirjoittanut Kaarlo Kramsu


Tuo lintu lauleli lehdikossa
Mun ennen lapsena ollessain,
Ja maaten oikona nurmikossa
Mä rinnoin kuuntelin riemukkain.
Se laulu huoleni kaikki poisti
Ja mielen vaivutti unelmiin.
Silmälle sielun ne hohtain loisti
Ja viittas aikoihin lumooviin.
Oon jälleen täällä ja nurmikossa
Veltosti taasen mä oikoilen,
Ja lintu laulaapi lehdikossa
Juur’ yhdellainen kuin entinen.
Mut linnun laulu ei huolta poista,
Vaan siitä melkein se yltyykin.
Ja unelmissa ei mailma loista,
Vaikk’ kuinka lintunen laulaiskin.
Voi, kuinka kurjaksi kaikki muuttuu,
Ja parahimmatki turmeltuu!
Kyll’ aikaans’ syystäkin nyt jo suuttuu,
Kun linnun laulukin huonontuu!


Lähde: Kramsu, Kaarlo 1887: Runoelmia. Werner Söderström, Porvoo.