Huonontunut aika

Huonontunut aika Kirjoittanut Kaarlo Kramsu

Tuo lintu lauleli lehdikossa

Mun ennen lapsena ollessain,

Ja maaten oikona nurmikossa

Mä rinnoin kuuntelin riemukkain.

Se laulu huoleni kaikki poisti

Ja mielen vaivutti unelmiin.

Silmälle sielun ne hohtain loisti

Ja viittas aikoihin lumooviin.

Oon jälleen täällä ja nurmikossa

Veltosti taasen mä oikoilen,

Ja lintu laulaapi lehdikossa

Juur’ yhdellainen kuin entinen.

Mut linnun laulu ei huolta poista,

Vaan siitä melkein se yltyykin.

Ja unelmissa ei mailma loista,

Vaikk’ kuinka lintunen laulaiskin.

Voi, kuinka kurjaksi kaikki muuttuu,

Ja parahimmatki turmeltuu!

Kyll’ aikaans’ syystäkin nyt jo suuttuu,

Kun linnun laulukin huonontuu!

Lähde: Kramsu, Kaarlo 1887: Runoelmia. Werner Söderström, Porvoo.