Huono kylä.
(Lähetetty.)
Kirjoittanut Heikki Selin


Voi nyt! mikä poika rukka, minäkin jo lienen.
Mikä minun poskistani punanki jo viennee? –
Mikäs muu kun suuri suru, joka mua vaivaa:
Kun ei anna’ akat voita, eikä tytöt naida’.
Piimätönt’ ei olle’ toista pitäjää ei kylää,
Niinkun tämä; kohinasta kirnun ei oo’ hyvvää. –
Saisin kyllä tyttöjä, mut huonost’ en mä huoli’,
Joitten huuli, nahka on kun vanhan hongan kuori
Noit’ sovi’ suudellakkan; huulenikin raappii,
Likka joka muuten on kun tyhjä vanha kaappi.
Tämän kylän likat ovat matalii ja mustii,
Anialla variskin on samallainen justiin.
Ennenkun mä noita nain, mä elän ihan yksin,
Kippuroita, kappuroita, vääräselkä-kyssii. –
Likat ei niin harmita’, vaikk’ emmä saakkan noita
Vaan ne akat, jotka syödäk’, eivät anna’ voita.
Perunoilla kalalla ei laulellakkaan voida’
Kulkku kuiva närisee kun paha kulku koira.

Henrikki Selin.


Lähde: Suomettaren vuosikerta 1847, 22. kesäkuuta s. 1. [Tekstikorpus]. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Helsinki. Viitattu 26.12.2006. Sisältyy kokoelmiin 1800-luvun korpus: Suomettaren vuosikerta 1847. Saatavissa osoitteesta http://kaino.kotus.fi/korpus/1800/meta/smtr/smtr1847_rdf.xml.