Huolen tullen.

Kirjoittanut Kössi Kaatra


Voi, että jäin ma sinusta
juur kun ma sinut löysin
ja kun ma luulin, että ma
sun sidoin vaskiköysin.
Voi, että onni unteni
kuin kuollut kukka raukee
ja maahan pilvilinnani
kuin tuhkakasa lankee.
Mut huoli pois! On elo tää
vain vaihtumista pelkkää;
tääll’ ilon kannel heläjää
ja surun virsi helkkää.
Ne kilvan kaikuu keskenään
ja niitä kuulla täytyy,
siks että ruumis raihnas tää
yön ikijäähän jäytyy.
Nyt murhetta ja huomenna
ehk’ erä ilon hurmaa.
Ma uskon, luonto, ettet sa
mua suruhuni surmaa.


Lähde: Kaatra, Kössi 1906: Kyttä. Hämeen kirjakauppa, Tampere.