Huokaus.

Kirjoittanut Simeon Hirvonen


Suomemme, armas syntymää
Se kärsii ahdistusta;
O Herra! anna armosta
Nyt sille vahvistusta;
Suo maalle rauha, terveys,
Maamiesten töille menestys
Laupeutesi tähden!
Ei oma apu auta nyt
Rakasta Suomen kansaa,
Kun on jo kauan täytynyt
Raskasta kuormaa kantaa;
Jos ei nyt Herra armahda
Ja laihojamme kasvata,
Niin kansa vihdoin nääntyy.
Ah, katso alas maahamme
Taivaastas Herra hyvä,
Ei suinkaan vielä loppune
Laupeutesi hyvä!
Ei, vaan se kestää iäti
Ja vuotaa meille runsaasti
Kuin kaste virkistävä.
Me rohkenemme korottaa
Mielemme korkeuteen,
Sinua, Isä, rukoilla
Jesuksen Poikas nimeen:
Anteeksi anna vikamme,
Myös kaikki pahat tekomme,
Ja älä niitä muista!
Me emme mahda hätäillä
Nyt tämän tuskan alla,
Emmekä yhtään epäillä,
Vaan levollisna olla,
Kun ompi meillä suosija
Ja vapaa luokse-menentö
Taivaisen Isän tykö.
Hänell’ on kyllä varoja
Ylhäällä aitassansa,
Hän josta meille lahjoja
Antaapi armostansa.
Siis pysykäämme vahvoina
Toivossa Häneen lujana,
Kyll’ apu vihdoin tulee.

S[imeon]. Hirvonen.


Lähde: Suomalainen Virallinen Lehti 11.7.1868.