Huojennus

Huojennus. Kirjoittanut Kaarlo Uskela

Kas, toinen toistansa tyrkkien

käy ihmiset elämän tiellä,

ja valta on suurien nyrkkien,

ne kaiken määräävät siellä.

Niin moni eespäin laahustain

käy onnettomuuttaan surren,

ja kuormaa raskasta raahustain

kiroilee hammasta purren.

Niin moni heikompi huoliaan

huokailee hautaan saakka.

On vaikea pitää puoliaan,

kun niskall’ on raskas taakka.

Vaan kellä mieli on iloinen,

ei raskain askelin astu,

ja taakkansa tuhannenkiloinen

on kevyt kuin höylänlastu.

Sill’ ilo on köykäistä tavaraa,

ei paina se painona mieltä;

se kulkee tietänsä avaraa

ja kaikki sen väistyy tieltä.

Vaan suru on raskas ja okainen

ja kulkee vaikeita teitä,

ja turmion oma on jokainen,

jok’ ei sitä ajoissa heitä.

Sä rauhaa, lepoa kaivannut,

jo suorista köyryä niskaa.

Oot suotta itseäs vaivannut,

siis taakkasi maahan viskaa.

Näin iskuihin voit sinä vastata

ja pitää pystyssä pääsi,

ja kukaan ei enää lastata

voi kameelinkyttyrääsi.

Lähde: Uskela, Kaarlo 1921: Pillastunut runohepo: runoja. Työväen Sanomalehti Osakeyhtiö, Helsinki.