Hullu kehrääjä
| Hullu kehrääjä. (Wexell’in mukaan.) Kirjoittanut Josef Julius Wecksell |
- Hän istuvi tuossa nuon harmahin päin
- Hän istuu ja kehrää, ja laulavi näin:
- Mä en ole vaimo vaikk’ luulette niin,
- Mä neito oon nuori ja morsiankin.
- Ja merimies kaunis se sulhoni on
- Ja hälle en tahdo mä olla uskoton.
- Kun lähti, hän lausui: ol’ huoleti vaan
- Mä koht’ tänne riennän ja sitte sun saan.
- Mä rannalla seisoin ja katselin vaa
- Ja päivä se painui jo metsien taa.
- Mä kerron jo sulhoni tulleeksi näin,
- Mutt’ eipä hän katsonut minuhun päin.
- Ja kuin hän mun taisi noin vietellä – oi!
- Ei vilppi sen syömmessä löytyä voi.
- Mä vaan näen unta, se unta on .... jo!
- Mut koskapa tuo uni loppunsa saa?
- Mä koht’ olen kehrännyt lankani tään,
- Ja sitte mä taasen unestan’ herään
- Sä pyöräni pyöri ilossasi vain!
- Ja ystäväst’ laula sä syämmeni ain!
–g– –én.
Lähde: Keski-Suomi 30.11.1872.