Hullu kehrääjä.
(Wexell’in mukaan.)
Kirjoittanut Josef Julius Wecksell


Hän istuvi tuossa nuon harmahin päin
Hän istuu ja kehrää, ja laulavi näin:
Mä en ole vaimo vaikk’ luulette niin,
Mä neito oon nuori ja morsiankin.
Ja merimies kaunis se sulhoni on
Ja hälle en tahdo mä olla uskoton.
Kun lähti, hän lausui: ol’ huoleti vaan
Mä koht’ tänne riennän ja sitte sun saan.
Mä rannalla seisoin ja katselin vaa
Ja päivä se painui jo metsien taa.
Mä kerron jo sulhoni tulleeksi näin,
Mutt’ eipä hän katsonut minuhun päin.
Ja kuin hän mun taisi noin vietellä – oi!
Ei vilppi sen syömmessä löytyä voi.
Mä vaan näen unta, se unta on .... jo!
Mut koskapa tuo uni loppunsa saa?
Mä koht’ olen kehrännyt lankani tään,
Ja sitte mä taasen unestan’ herään
Sä pyöräni pyöri ilossasi vain!
Ja ystäväst’ laula sä syämmeni ain!

–g– –én.


Lähde: Keski-Suomi 30.11.1872.