Hukkuumattomat tavarat
| Hukkuumattomat tavarat. Kirjoittanut anonyymi |
Oli entisissä itäisissä maissa kerran kovan kato-vuoden aikana suuri nälkä ja tuska ihmisissä, ja surkea itku ja toivottomus kulki köyhempien majoissa.
Tämä kävi sääliksi yhden rikkaan miehen, jonka sydän vielä mailman saastaisuudesta oli tärvelemätä. Ja hän tuotti kotiinsa kaikki tavaransa jota itse ja vanhempainsa oli koonnut, ja jakaeli sitä lempeästi ja jalosti puutetta kärsiville veikkosille ja tutuille. Tästä tunnottomat sukulaiset ja orpanat hänen kovin morkkasivat ja soimasivat, ja äkeissään he hänen haukkuivat taitamattomaksi tuhlariksi, kohtuuttomaksi ja järjettömäksi.
Vaan tästä paheksumata hän vastasi ja sanoi: ”Hyvät veikkoseni, miten te kovin itsenne kuitenkin petätte, kuin minun hoette taitamattomaksi tuhlariksi. Katsokaat esivanhempani kokosivat mailmallista hyvyyttä, vaan minä säästän itselleni taivaan kalliimpia lahjoja. Esivanhempani kätkivät tavaroitansa tuohon huoneeseen, missä muka eivät ole viepäläisiltä eikä syöpäläisiltä turvaeltu, vaan millä saatan omaisuuttani semmoiseen talteen missä kaikki mailman voimat eivät jaksa heitä loukata. Esivanhempani rikkaus oli heille hyödytön; vaan minun tuottaa runsasti hedelmöitä. Esivanhempani saivat voitoksensa ainoastaan kuolleen raskaan kalun, vaan minun on saalliini sydämmein elävä lempeys ja riemu. Esivanhempani kärsivät vaivaa ainoastaan muitten hyödyksi; vaan millä kokeilen oman tarpeekseni viljan, josta kannan hyödyn iankaikkisesti.”
Näinpä tämä harvoin ilmestyvä rikas mies haasteli. Kuitenkin toiset, jotka eleskelivät mailmallisessa uhossaan ja tavarain ahkussaan, varsin vähän tämän puheen älysivät: Sillä totuuden ylheimmät järjestykset ovat ainoastaan hurskaan varmassa selittää ja ymmärtää.