Huimaava matka.

Kirjoittanut Antti Rytkönen


Pentti vuotehelta nousee
eikä rahtuakaan pelkää,
hivelevi sitten hiljaa
oman onnenhirven selkää.
Istuu siihen, juoksuun hirvi
kimpoo, kiitää täyttä laukkaa,
Pentti kuulee, korven yössä
kuinka pakkanen vain paukkaa.
Huu, kuin silmihin nyt lunta
naavaturkki-puista sinkoo,
hirvi yhä syvemmälle
korven kainalohon pinkoo.
Kahta kiivahammin Pentti
sarvista sen kiinni pitää,
eikä tiedä, viekö matka
kohti länttä vaiko itää.


Lähde: Rytkönen, Antti 1900: Lauluja. Helsinki.