Hirvi lähteellä

Hirvi lähteellä Jean Sibeliukselle Kirjoittanut Eino Leino

Hän arka, hän herkkä,

hän katsoo, hän juopi,

sill’ aikaa hän haaveensa

haikeimmat luopi.

Tuo tumma, tuo kumma,

tuo entäjä elon,

hän elämän herra

kuin kuoleman pelon.

Hänen päällensä Päivätär

huntuja kutoo,

hänen yllensä Yötär

synkkänä putoo.

Mut mistä on miekkansa

leppähän tullut?

Sen lempivät tietää

ja aurinkohullut.

Mut varmaan hän seisovi

seppel nyt päässä,

kuin joikuva joutsen

on hyyssä, on jäässä.

Nyt jäämyrskyt, nyt

meret maailman meuraa,

kun toivovat toiset

vain toistensa seuraa.

Hän yksinäisin

ja ylhäisin itse,

sen kaiken jo säihkynyt

on sävelitse.

Hän yksinäisyydestä

yksinäisyyteen

käy kuin himon hiilu

tai pyhän pyyteen.

Vain varpu liikahti.

Pois häh karkas

kuin kuoleva kurki,

mi palolla parkas.

Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.