Himfyn lempi-laulut

Himfyn lempi-laulut. (Unkaril.-alkup. Alex. Kisfolyd’yltä.) Kirjoittanut Sándor Kisfaludy

Päivät uudet päivän päästä entää

Suruni on aina ennellään;

Hetket nuo vain ajan siivin lentää,

Ijät kuorma kohtaloni on tään;

Tulivuori sammuu suitsuvainen

Lempein lieskaa sammumaan en saa;

Illoin viihtyy myrsky pauhaavainen

Syömmein myrsky aina raivoaa;

Metsät, maat myös muuttaa verhojansa,

Tähdet riemuin täyttää ratojansa,

Vaiheensa myös onnellakin on;

Kaihoni on mulla muutteton.

Niinkuin hirvi haavan kansa,

Jonka joutsen nuoli toi,

Välttää, nopsa, juoksullansa

Turhaan tuskoansa voi;

Niin mä vältin silmiäsi,

Kun ne silmäin kohtasi;

Voi, mun raukka sydäntäni

Senpä ne jo haavoitti.

Oi! kun koen pakosalle,

Tuntuu tuskain suuremmalle,

Povelleni, polonen,

Lohdutusta löydä en.

Pääsky poistuu, tuulen kanssa

Lehdet maahan lentelee,

Eikä sulo-laulujansa

Liutusetkaan laulele!

Kukkanen on, jäänyt, jäässä,

Puro hyytyy juoksussaan,

Lintu, kurja, kuusen päässä

Istuu ollen viluissaan.

Vihreyn on vihma vienyt,

Missä laulut, kukat lie nyt?

Näin on syömmessäni syys,

Kuolon valta vihletyys!

Sulo-ääni armahani

Sai mun syömein liikkumaan;

Leivon laulu kuullessani

Ei niiu kaunis kai’ultaan;

Luonto lumoksissa kuuli

Korvana nyt ääntä vaan;

Lähteen laine, länsi tuuli

Seisattihe kuulemaan;

Lintu heitti laulantonsa,

Perho kukka-suutelonsa,

Hurmon tämän huomasi

Kipu, hänkin hymyili.

P[aavo]. P[outiainen].

Lähde: Karjalatar 30.7.1875.