Hiiri

Hiiri. Kirjoittanut Max Oker-Blom

Kun illan varjot lankeaa

ja hämy hiipii tupaan,

niin joku hiljaa hipsuttaa

ja liikkuu ilman lupaa.

Se on niin pieni harmaja

ja pehmyt villasukka.

Se öinen hipsustelija

on pieni hiirirukka.

Se etsii leivänmuruja,

kun nälkä näykkii suolta.

Ja siit’ on sillä surua

ja sydän täynnä huolta.

»Kentiesi pienen kannikan

luo reiän, alle kaapin

sä kätkit mulle, makean

sen siitä köyhä saapi!»

Ja nokka pieni kohoksen:

»Ah, tätä herkkupöytää!»

Kun kaapin alta sirusen

se iloksensa löytää.

Se kepeissä kengissään

nyt leivän luokse hyppää.

Sen sieppaa sievään käpälään

ja suuhun heti nyppää.

Se jauhaa pikku hampahin,

se jyrsii, järsii salaa,

ja vielä huomiseksikin

se säästää pari palaa.

Nyt kipin kapin kiipeää

se kaapin laitaa jyrkkää,

On toimessa nyt häntä, pää,

ja takajalka tyrkkää.

Ja kaapin korkeudesta

on laaja näköala.

Kas, siellähän on vuoteessa

se hellä avustaja.

Sua kiitollisna katsahtaa

ja suorii viiksiänsä.

Vaan konsa päivä sarastaa,

se rientää reikähänsä.

1914.

Lähde: Hellén, Immi 1930: Lasten runokirja: Suomen pojille ja tytöille omistettu. Valistus, Helsinki.