Hiihtäjä

Kirjoittanut Antti Rytkönen


1 muokkaa

Hiihtelen mä, hiihtelen mä
poikki vuorien ja vaarain,
ohi suurten valtateiden
polkujen ja teiden naarain.
Jälkeen jäävät kolkot korvet,
eessä kohoo korpi uusi,
yhä kauemmaksi kutsuu
korven naavaturkki kuusi.
Hiihdän, hiihdän kaukomaille,
kohti päivän kultarantaa,
josta päivänsäde viittaa,
iltatähti viestin kantaa.
Hiihdän, hiihdän sinne, missä
maa se taivaanrannan tapaa,
maailma on hiihtäjällä
suuri, rajaton ja vapaa.

2 muokkaa

Kauas halu hiihtäjällä,
matka pitkä, lyhyt päivä,
etähälle viel’ ei päässyt,
vastassa jo illan häivä.
Säde päivän mailleen painuu,
maassa yksin kylmä kirsi,
hiljaa korven hämyyn hukkuu
hiihtomiehen viime virsi.


Lähde: Rytkönen, Antti 1930: Yksinäisyyden sävel: runoja. Otava, Helsinki.