Herroja Kalmun pihalla

Herroja Kalmun pihalla.

Kirjoittanut Eero Eerola


– Nous’ ylös, Vihtori, herroja tulee!
Vihtori, kuuletko, tuhannen laiska...
laiska kuin saapas,
kuin vanha variksenpelätin raiska!...
... Voi, voi sentään – kuunnelkaapas
nyt, jalot herrat
ja ryökkinät armaat,
joi kuin sika
taas housutkin jalasta, harmaat...
Pth! – piru vieköön,
on sekin vika,
ettei oo miehessä housujen herraa...
Mun tässä täytyy kantaa kaikki
verot ja – pth! – piikojen palkat
ja katsoa vielä –
ah, hyvä Luoja,
ettei se ruoja
kähmisi nuorihin hameisiin kiinni...
siihen sen köntyksen kylläkin kynnet
ehtii ja syhyy,
uhhuh ja yhyy...
sen pakanan jölsä!... –
ärhensi Eeva ja raapasi jalkaa.
Vihtori pirtissä vuoronsa alkaa,
nauraa ja alkaa:
– Ho, hoo, mistä vihat,
mitäs se muori...
muistappa itsekin, Ieva,
ne syntiset lihat,
kun olit nuori..!
Ho hoo, unessa ihmisen puhtaana pysyy
sielu ja kuori...
– Pth!.. siinä sen kuulee
nyt itsekin herra, ja rouvaan
en minä enää katsoa julkee...
Hautaansa kohti se köntys jo kulkee
ja vieläkin souvaa
ja suutaan soittaa
niinkuin pahimmat pakanat...
raidit ja lakanat
saappain sotkee...
Noh, ylös, Vihtori!
herrasväkeä, kartanon väkeä...
oottavat, noh! sua pihalla tuolla,
koirat, kuuletko, ulvovat suolla...! –
Vihtori pirtistä pihalle rähmii,
paljain päin ihan herrojen eteen...
ryökkinän suukin jo venähti meteen...
kaikille tuossa kättä kähmii...
Ievapa kiepsahti kahvin keittoon.
Vihtori kuopalle painui peittoon...
kirkkaan kohotti viinapullon,
oikeeta kuulua korvenmahtia...
ties, että herrat kun kulkevat jahtia,
silloin on poikaa Kalmun kalja
ja karkeanpuoleiset kaskut ja jutut...
Kaikessa sovussa naurun-myhää,
istutaan vallan kuin vanhat tutut,
taittiinpa juoda Ievankin malja.


Lähde: Eerola, Eero 1916: Lauluja ja runoja. Arvi A. Karisto, Hämeenlinna.