Herran ylistys

Herran ylistys. (Lob des Höchsten von Uz.) Kirjoittanut Johann Peter Uz

Siionin vuorelle päinkö kohottaa enkelisiivii’

Mua loi loistava haamu?

Minunko Siloalin lammill’ veisata Herralle veisu

Synkiäss’ Cederi’-laaksoss’?!

Siinä miss’ Iisain poika, Herraan rakastuneenna,

Iloissaan Hänestä pauhais

Kulta-kanteleell’ soittain? Ja luulet ne vaikeni tyyni.

Ja kuunnellen vaikeni lehto.

Cederit, vaiketkaat heti tai loitolta huhajakaatte!

Oi, miten mieltäni kuumaa!

Hänelle uusilla kielill’, Hänelle veisata tahdon,

Herralle korkian veisun

Herra, kuka on vertaas? Jumala jumalain yhts‘

Armias, viisas ja kiikas,

Hurskas vihassas vaani, konsa Sa nousevass’ ilmass’

Maata julmasti torut.

Ainoa suuri Sä olet! mitä sull tomu voi antaa?!

– Sulakoon kanteleen hely

Enkelein lauluhun yhteen, ja kaikki muu eloni olkoon

Sinulle ylistys-laulu!

–[N. E. Tengé]n.

Lähde: Sanan-Lennätin 21.5.1858.