Herran sotamies

25. Herran sotamies. Kirjoittanut Simo Korpela

Mä sotamieheks Jeesuksen

Kasteessa pestattiin,

Mun joukkoon taivaallisehen

Hän itse siirsi niin.

Mä suureen pääsin kunniaan.

Sen teki Herra armostaan.

Mä olen Herran sotamies.

Siks muista, sielu, ain’,

Ett’ taistelus ja työs ja ties

Hän määrätä saa vain!

Hän käskee, sinä täytät sen

Nöyrästi, tyytyin, iloiten.

Äl’ lausu hälle: miksi niin?

Oi parempi ois näin!

Vaan tyydy Herran ohjeisiin

Ja astu eteen päin!

Hän ikuisesti viisas on.

Mä hetken lapsi taidoton.

Ja seiso siinä, missä hän

Sun määräs seisomaan,

Ei kuullen ääntä ystävän,

Ei vihollisenkaan,

Ain’ lippuun luoden katseesi,

Ja risti on sun lippusi.

Et päättää saa: jo rauhan teen

Ja sodan lopetan.

Näin siirryt joukkoon vieraaseen

Ja hylkäät Jumalan.

Ken mailman kanssa rauhass’ on,

On synnin orja onneton.

Vast’ elon maassa ijäisen

Mä rauhass’ elää saan.

Nyt kestää sota hirmuinen,

Mut kestää hetken vaan.

Aut’, että, Herra, kestän tään

Ja voittajaksi lopuks jään!

Lähde: Korpela, Simo 1904: 75 virttä. Werner Söderström, Porvoo.