Herran apu
21. Herran apu. Kirjoittanut Simo Korpela |
- Tähän asti sä mua olet auttanut,
- Oi Herra, niin ihmeellisesti.
- Olet kuoleman paulat sä katkaissut,
- Kätes vaarat ja vauriot esti.
- Mua ahdisti muut, sinä korjasit mun;
- Muut kartti, niin löysin mä sun.
- Kun sieluni huokasi huolissaan,
- Kun unhottaneen minun näytit,
- Mua autit sä, ennen kun arvasinkaan,
- Ja turvasi tunnolla täytit,
- Ilon päiväksi muuttaen surujen yön
- Ja levoksi vaihtaen työn.
- Niin paljon vääryyttä mailmassa on,
- Kavaluutta ja sortajan-mieltä.
- Suur’ vaara on joutua turmiohon,
- Mut vielä en kaatunut tieltä.
- Kuka autti ja päästi mun vaarasta, ken?
- Sinä varjelit, armollinen.
- Siks vastakin armohos ihmeelliseen
- Luon katseeni toivoa täynnä.
- Siks myös ajan nousevan hämäryyteen
- Surematta ja pelvotta käyn mä.
- Siks vieläkin uskon sun turvissasi
- Mä maailman voittavani.
- Myös toivossa armohos turvautuen
- Käyn kuoleman virran yli.
- Siell’ odottaa rannoilla autuuden
- Mua ylkäni aukaistu syli.
- Ijäks silloin mä vaaroista vapaudun,
- Kun helmahas suljet sä mun.
Lähde: Korpela, Simo 1904: 75 virttä. Werner Söderström, Porvoo.