Herra taitti
Herra taitti. (Neiti Lydia Stenbäck’in kuoleman johdosta). Kirjoittanut Antti Mäkinen |
- Kasvitarhassa kukkanen
- Ihanist ihanaisin
- Kukki, loistaen, lemuten,
- Ihastus lumovaisin!
- Mutta hoitaja surukseen
- Kerran aamulla varhain
- Näki kukkasen kadonneen:
- »Poiss’ on aarteemme parhain!»
- Niin hän huudahti, tutkien
- Kuka työn teki moisen,
- Kunnes ennätti kysellen
- Luokse vartijan toisen.
- Tämä tyynesti vastasi:
- »Herra itse sen taitti,
- Ihaillen sitä suuteli,
- Sydämellensä laitti».
- Silloin hoitaja ihastui:
- »Herra itsekö taitti?»
- Silmä suruinen ilostui:
- »Sydämellensä laitti!
- Sitten syytä ei suremaan,
- Omansa ol’ kukka –
- Että poimi sen, sehän vaan
- Osottaa rakkautta.»
Lähde: Mäkinen, A. 1912: Runoelmia. Helsinki.