Herra sensori

Herra sensori.

Kirjoittanut Lauri Soini


Käy sensori taiten tarkastamaan
mitä poikanen hälle on tuonut,
mitä metsissä kuutamomatkoillaan
runoniekka on nuorekas luonut. –
Ja niissäkös lauluissa lauleltiin
yötaivaan tähdistä, kuista,
kevätlintuja lentoon laskettiin
syyskuutamon tummista puista!
Oli tyyntynyt tyyten tuulonen...
vaan puitten latvat ne huiski,
kävi lahdella karkelo aaltosten
ja ne rannalla hiljaa kuiski.
Ja impi se istui kaihoissaan
kotilahtosen rannalla yksin...
Oh, eihän se yksin ollutkaan!
He istuivat vieretyksin.
Ja poikanen lemmekäs hervahtain
tytön jalkojen juureen heittyi...
koko maan sekä taivaan unhottain
hän armaansa helmaan peittyi. –
«Koko maan sekä taivaan unhottain...«
Esivalta on myöskin maassa,
ja Jumala oikein uskovain
on taivaassa autuaassa.
Nämät ken voi eksyä unhottamaan,
kun jää tytön jalkojen juureen,
kapinallinen kelmi on kerrassaan,
on eksynyt syntiin suureen.
Herra sensori ankaran muodon saa,
viran puolesta toimeliaasti
hän velvollisuutensa oivaltaa –
rivin pyyhkivi tarmokkaasti.

1899


Lähde: Soini, Lauri 1900: Kansallisia lauluja. Werner Söderström, Porvoo.