Herra sensori

Herra sensori. Kirjoittanut Lauri Soini

Käy sensori taiten tarkastamaan

mitä poikanen hälle on tuonut,

mitä metsissä kuutamomatkoillaan

runoniekka on nuorekas luonut. –

Ja niissäkös lauluissa lauleltiin

yötaivaan tähdistä, kuista,

kevätlintuja lentoon laskettiin

syyskuutamon tummista puista!

Oli tyyntynyt tyyten tuulonen...

vaan puitten latvat ne huiski,

kävi lahdella karkelo aaltosten

ja ne rannalla hiljaa kuiski.

Ja impi se istui kaihoissaan

kotilahtosen rannalla yksin...

Oh, eihän se yksin ollutkaan!

He istuivat vieretyksin.

Ja poikanen lemmekäs hervahtain

tytön jalkojen juureen heittyi...

koko maan sekä taivaan unhottain

hän armaansa helmaan peittyi. –

«Koko maan sekä taivaan unhottain...«

Esivalta on myöskin maassa,

ja Jumala oikein uskovain

on taivaassa autuaassa.

Nämät ken voi eksyä unhottamaan,

kun jää tytön jalkojen juureen,

kapinallinen kelmi on kerrassaan,

on eksynyt syntiin suureen.

Herra sensori ankaran muodon saa,

viran puolesta toimeliaasti

hän velvollisuutensa oivaltaa –

rivin pyyhkivi tarmokkaasti.

1899

Lähde: Soini, Lauri 1900: Kansallisia lauluja. Werner Söderström, Porvoo.