Herra on humalassa

Herra on humalassa Kirjoittanut Unto Koskela

Nyt kilauttakaamme lasiin lasi!

En häpeile sun kanssas veljenmaljaa juoda.

Jos oonkin korkeammalla kuin sinä lotjassasi,

niin viina voi mun sentään tasollesi tuoda.

Kas niin, ei överhaalarisi haittaa.

On samanlaista lihaa mulla frakin alla.

Ja sille myöskin, niinkuin omalleskin, synti maittaa.

Näin hutikassa ollaan yhtä korkealla.

Niin, päissäni, niin, silloin veljes olen

ja miksei – tunnustaa voin ihmisarvon sulle.

Ja huomenna kai – porvarina – tuntipalkkaas polen.

Nääs, aina ei saa antaa valtaa tunteilulle.

Vai herra – minä? Roskaa. Jaaritusta.

Voit joskus yhtä hyvin sinä herra olla.

Kas, siihen tarvitaan vain rahaa läjä, frakki musta,

ja kun ne saat, oot heti – kukko tunkiolla.

Jaa, että sivistys? Pyh, lörpötystä!

On sama, syötkö veitsellä vai sormillasi,

kun housuntaskuistasi kuuluu rahan helistystä

ja iso briljantti on kaulanauhassasi.

Häh, jokos ryypätään? Vai arastelet?

Et vieläkään mun kanssani sä maljaa joisi?

– Vai, jumaliste, ylemmilles niskottelet!

No, lopputili – jos se nöyrryttää sun voisi!

Lähde: Koskela, Unto 1930: Purjeet sumussa: runoja. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.