Herra, muista pakanoita!

62. Herra, muista pakanoita!

Kirjoittanut Simo Korpela


Äl’ unhota, oi Herra, pakanoita:
Yön lapsia ja kansaa kuoleman!
Ne sulle kuului, takaisin ne voita!
Suo sateen kastaa synnin aavikoita
Ja ruohon nousta niihin vihannan!
Suo kukoistaa ja kantaa hedelmää!
Oi synnytä niiss’ uutta elämää!
Priiskoita uhriverta pihtipieliin,
Ett’ ohi murhan-enkel’ astuis niin,
Ett’ toivo syttyis toivotonten mieliin,
Taas Mirjam tarttuis kanteleensa kieliin
Ja pyhä riemu kaikuis taivaisiin,
Ett aina ihanammin Herrallen
Sois kansain kiitoskuoro yhteinen!
Käy, Jeesus, keskeen lahonneiden luiden
Ja henki puhalla sä niihin taas!
Ann’ aueta jo sydänten ja suiden,
Ett’ kumartajat kivien ja puiden
Riemulla laulais sinun kunniaas
Ja sinun etees kiitosuhrit lois,
Mykistä jumalistaan kääntyin pois!
Miian synkimpiinkin seutuihin ja ääriin
Lähetä hyvät rauhan-airuees,
Ett’ tules virittäis he mieliin vääriin!
Oi lisää niiden luku tuhat määriin!
Ja kokoo paljon kansaa taivaasees!
Pelasta kansat, anna sydän uus!
Ja tavoistakin poista pakanuus!
Ja kutsuttujes vähää valikoimaa
Ja airueitas vaali, vartioi!
Ja vahvoiks tee, kun mailma sortaa, soimaa!
Ja oksiin ehtyviin luo uutta voimaa,
He kuolon halloiss’ että kestää voi!
Ett’ ajais hekin urhoollisna taas
Kansainsa kesken pyhää asiaas!
Herätä rakkauteen kristikansa,
Ett avuks veljilleen he kiiruhtais,
Ja muistais niitä töillään, lahjoillansa
Ja puheissaan ja rukouksissansa,
Näin mestarinsa mieltä noudattais,
Ett’ yksi kansa vaan ois päällä maan
Vallassa yhden: Kristus-Kuninkaan!


Lähde: Korpela, Simo 1904: 75 virttä. Werner Söderström, Porvoo.