Herättämään

Herättämään. Kirjoittanut Simo Korpela

Tää mailma löyhkäinen on paheen luola.

Oi miss’ on valo, kirveltävä suola?

Miss’ olette te, ristin pyhät joukot?

Nyt valon lapset, esiin astukaa

Ja huutakaa ja herättäkää maa

Ja valaiskaa sen synkimmätkin loukot!

Vai Herran voidellut, oi nekö pelkää?

Ei! Giideonin lailla menetelkää

Ja Midianin mahti murentakaa!

Jo soihtus sytytä sä, sodan mies,

Mut Jahve itse saakoon johtaa ties!

Nyt ylös taisteluun, on aika vakaa!

Ja korkealle tulisoihtus nosta,

Niin että kansa synnin pimennosta

Sen nähdä saa ja päivään osaa yöstä!

Ja halki toivottuuden erämaan

Tien toivohon taas löytää parempaan:

Tien hengen vapauteen orjantyöstä.

Jo sanannuolet singoilkohot suusta,

Ne voiman-sanat, jotka kertoo puusta,

Mi mailman yöhön loistaa Golgatalta,

Ne lämpimiks’ saa rinnat kylmenneet,

Ne kuivaa sorrettujen kyyneleet

Ja mahdin riistää valheen saarnaajalta.

Niin totuus kansamme taas terveeks’ saapi

Ja viha sammuu, kotkat karkkoaapi

Ja tukeet kaatuneet ne totuus nostaa.

Siks’ anna, Herra, pyhän totuutes

Taas kirkkahasti loistaa lapsilles,

Ja kansan irti päästä ahdingostaan!

Lähde: Korpela, Simo 1914: Elämän keskeltä: uskonnollisia runoja. K. J. Gummerus Osakeyhtiö, Jyväskylä.