56. Heränneen huuto.

Kirjoittanut Simo Korpela


Morsiameks taivaan Herran
Kasteessa mä kihlattiin.
Luoksi yljän oisin kerran
Taivaan iloon päässyt niin.
Mutta nyt mä näännyn huoleen:
Kihlani ma kadotin.
Käännyin tyhmä mailman puoleen,
Kasteen-armon tuhlasin.
Syvä ompi synnin hauta,
Synkkä ijankaikkisuus.
Itken, huokaan, se ei auta:
Joka päiv’ on tuska uus.
Anna, Jeesus, päivän paistaa
Vielä läpi pilvien!
Anna annos voimaa maistaa
Vielä kurjan syntisen!
Armokätes hukkuvalle,
Jeesus kallis, ojenna!
Uupumasta synnin alle
Syntisraukka pelasta!
Auta, nosta, johda, kanna
Läpi korven synkeän!
Vähäisinkin osa anna
Mulle maassa elämän!


Lähde: Korpela, Simo 1904: 75 virttä. Werner Söderström, Porvoo.