Herääminen (Harmaja)

Herääminen. Kirjoittanut Saima Harmaja

Rajuilmassa murtui kerran

minun purteni huoleton.

Tuhat kauhua koin sinä yönä

käsivarsilla aallokon.

Mitä rakastin, kaikki, kaikki

läpi aaltojen hajosi.

Löi silmiini myrskyn siivet.

Vesi altani vajosi – –

Niin ikuisen uneni halki

nous laulua mainingin.

Läpi luomien valkeni taivas.

Minä silmäni aukaisin.

Mitä näen: meri aamussa päilyy,

sen aalloilla pilviä ui.

Mihin katson, mainingeilla

vain aamun pilviä ui.

Ja niinkuin en ennen koskaan,

näen, tunnen kauneuden:

on salaista valoa täynnä

vesi, taivas ja tuulet sen.

Mitä merkitsi se mikä hukkui,

en enää muistaa voi.

Näen vain: joku itkuni kuuli,

joku myrskyn kammitsoi,

ja kun altani vajosi kaikki,

mitä koskaan rakastin,

joku kantoi käsillänsä

minut keinuun mainingin.

Lähde: Harmaja, Saima 1932: Huhtikuu: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.