Herää, jättiläinen

Herää, jättiläinen

Kirjoittanut Emil Lehén


Kauan nukut, jättiläinen,
köyhä kansa maan –
nukut, kärsit kahleitasi,
tyydyt sorrantaan,
annat herrain herkutella,
pitää riemujaan,
itse tyydyt nurkumatta
pettuun, raadantaan.
Tiedä ei tää jättiläinen,
miss’ on voima sen –
tiedä ei, ett’ ompi hällä
osuus onnehen.
Älyä ei köyhä kansa,
että kahleiden
kautta herrat häitä sulki
ovet riemujen.
Papit riistää saarnoillansa
tiedon valon pois,
jott’ ei koskaan herätäkään
köyhä kansa vois.
– Jos se heräis, silloin heille
turman kai se tois,
eikä heidän herrastella
harteillansa sois.
Kuulkaa köyhät: suonistamme
veren konnat joi,
lisää yhä kahlehia
harteillemme toi,
rikkaudet riistivät, min
meidän joukko loi,
palkkioksi voudin piiska
selissämme soi.
Tää on ollut kohtalomme –
kuulkaa köyhät maan!
Ettekö jo kyllästyneet
ole raadantaan?
Ettekö jo kahleitanne
ala riisumaan?
Ettekö jo kaikin joudu
joukkoon kulkemaan?
Kuulkaa köyhät: yhteistyössä
meidän voima on;
yhteistyöllä onnellistuu
maamme onneton –
siispä yhteen, veikko, sisko,
tule joukkohon –
onnea sa ala luomaan
joka loukkohon.
”Yhteen liity, köyhälistö!”
tunnussana soi,
yhteistyöllä kansa kahleet
katkoella voi.
Vielä kerran: yhteen liity,
kuulkaa, köyhät, hoi!
Yhteistyöllä kansallemme
koittaa aamun koi!


Lähde: Käy eespäin: valikoima suomalaista työväenrunoutta. 1957. Toimituskunta Hilkka Ahmala – Toivo S. Järvinen – Vihtori Laurila – Arvo Paasivuori – Raoul Palmgren – Maija Savutie – Olavi Siippainen – Arvo Turtiainen – Heikki Välisalmi. Tammi, Helsinki.