Herää, Suomi!

Herää, Suomi! Kirjoittanut Arvid Genetz

Suomeni, kansani, synnyinmaa!

Äitini kurja ja kallis!

Kärsinyt ain’ olet sorrantaa;

Vieläkö kärsinet kauvempaa,

Vieläkö luontosi sallis?

Suottako, kansani, keskeen jään

Raivasit maan ihanimman,

Suottako suojasit suojas tään,

Suottako välkytit peitses pään

Keskellä taistojen vimman?

Turhaanko kantelo soinut lie

Väinämön, tenhoisa, raikas?

Turhaanko synnyt kaikk’ opit sie,

Turhako Sammon nouanta-tie,

Turha sun muinainen taikas?

Vieras sun runteli ruumistas,

Suomeni suur’, jalopeuran’,

Sorti sun äänes ja valtas kaas,

Ilkkuen kuolontaisteloas,

Niin kuni isketyn teuraan.

Poikaskin moni kunnoton, oi,

Pöyhkänä päätäsi tallaa,

Maidon, jonk’ utaristas joi,

Pilkoin palkiten, min vain voi, –

Rintansa täynnä on hallaa.

Herää, Suomi, niin loppuu yö,

Nouse jo pois, jalopeura!

Ken sua kieltävi, sortaa, syö,

Luotasi luo tahi maahan lyö!

Suuri on lastesi seura.

Vasta kun leijona valveutuu,

Loppuvi kärsimys Suomen;

Kun kuka kansoa halveksuu,

Sortuvi niin kuni juureton puu,

Silloin on Suomessa huomen.

Suomeni, kansani, synnyinmaa!

Äitini kultainen, kallis!

Kyllin jo kärsit sä sorrantaa,

Ellös kärsikö kauvempaa,

Ei sitä Luojasi sallis!

Lähde: Grotenfelt, Kustavi (toim.) 1899: Väinölä: Helmivyö suomalaista runoutta. Werner Söderström, Porvoo.