Hepo siipiselkä

Hepo siipiselkä Kirjoittanut Gustaf Fröding

Uljaasti tahdon huoletonna laulaa,

vain sadun Laiska-Matin oikun tapaan;

runoni pyrkii pois, ei siedä paulaa,

se kahleet katkoo, vaatii olon vapaan.

Runoni astuu omain määräin alaa,

on hurjan raisu, hampaiss’ suistenpieli;

runoni pilailee, kun niin se halaa,

se tosissaan on, milloin tekee mieli;

käy maille, missä kisat ilkopaljaat

ja vapaa tuuli häätää aatteet halvat;

runoni uhmaa, hylkää säysyn valjaat

ja tekokainoin verhot, telkeet, salvat.

Runoni potkii, milloin nuorannoudot

ja maireet rengin kytkyin vaaraa tuottaa;

ei koske kauraan, jota tarjoo oudot,

vain mua se kuuntelee, vain minuun luottaa.

Tää hepo siipiselkä vahvoin rinnoin,

ja tuskin totellenkaan ohjaustain,

se kohoo pilviin uljaan unen innoin,

käy aattein vapain yli kuiluin mustain.

Se joskus lähtee maille, joita valaa

Elysion keväät loistoon ikipäivän,

taas yöhön Gorgon ja Medusan halaa

ja etsii kaunist’ alta hirmuhäivän,

Ei viihdy, missä lupaa pitää pyytää,

ja nöyryys kuiskii, mennään pyhimyksiin;

se tohtii sinne, missä huimaa, hyytää,

miss’ ei saa temmeltää, käy temmellyksiin.

* * *

Kai teidän pegason ja vanhat jutut,

joit’ Ikaroksen lentohon he kutoo;

kun turvass’ istutaan, käy puheet tutut,

ja sormet näyttää: veikkaa lyön, hän putoo!

Mut käyköön niinkin: anna matkan mennä!

He nähkööt, miten siipes vielä vilkkuu!

Ei kaikki mennyt, kun et enää lennä,

kun suistoissamme kaikki meitä ilkkuu.

Kun kaikki ilkkuen mua näyttää tiellä,

ja kuolleeks runoni ja ruhkaks luullaan,

saan siivestä, mi taittui, sulan vielä,

ja matkastani uljas laulu kuullaan.

Lähde: Fröding, Gustaf 1915: Valikoima runoja. Suomentanut Valter Juva. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.