Henrik Wrede
Henrik Wrede. Kirjoittanut Karl Wilhelm Törnegren |
Suomentanut Osku Velho. |
- Syttyessä päivänpalon
- kaikuu ryske taistelon.
- Lähteen sammuessa valon
- voitto viel’ on saamaton.
- Paikallansa urheasti
- miestä seisoo, kaatuvi.
- Mutta onni iltaan asti
- ruotsalaista väistävi.
- Moni urho hurmeisihin
- kaatuu, käypi kuolohon.
- Mutta urhoist’ urhoollisin
- Henrik Wrede toki on.
- »Miehet poissa, vallin takaa
- vihollinen syöksähtää.
- Ammuttuna ratsus makaa,
- Majesteetti, ota tää!
- Heittäydy satulahan,
- kylkiin iske kannukset.
- Jos mä joudun kuolemahan,
- kruunua sä suojelet.
- Vaarassa kun autan sua,
- palkinnonko siitä saan.
- Sotamies ei taistelua
- väistä eestä kuninkaan.
- Petturin mä nimen saisin,
- kurja raukka olisin,
- jos mä henkein pelastaisin,
- sinut vaaraan jättäisin.
- Seuratkoon sua onni, maine.
- Rauhan saakoon pohjola.
- Kiiruhda! Jo vallin sai ne.
- Omaisian muista sa!»
- – Kentän poikki kuninkaansa
- Wrede näkee kiitävän.
- Hetken jälkeen eestä maansa
- antaa urho elämän.
- Dunan rannalle hän kaatui,
- viereen virran aaltojen.
- Siellä ruumis maaksi maatui,
- tummat kuuset varjoo sen.
Lähde: Velho, Osku 1922: ”Umpimähkään”: O. Velhon elämäntyön pirstaleita. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.