Hengen hädässä

Hengen hädässä. Lehdessämme äskettäin kerrottiin, että Iin edustalla, 4 peninkulman päässä mantereesta olevassa Ulkokrunnin saaressa on hätä käsissä, kun siellä oleva luotsi Simo Aleksanteri Saanio vaimonsa ja viiden lapsensa kanssa oli sulettu aavan meren keskelle ja ruokavarat tiedettiin olevan lopussa. Tammikuun 20 päivänä jäätyi vihdoin viimeinkin meri ja Saanio pääsi onnellisesti suksilla maihin lisävaroja hakemaan. Hän kertoi lokakuun 20 päivänä viimeisen kerran käyneensä talven varoja noutamassa, vaan sen jälkeen ei saarelta enään mihinkään päästy. Ensin oli hirveän kovia myrskyjä, jommoisia Saanio ei sanonut koskaan nähneensä, vaikka jo 23 vuotta on luotsina ollut. Ulkokrunnissa olioille teki se suuria vahinkoja, vei mukanaan 5 kalahuonetta, särki veneitä ja vesi nousi niin korkealle, että saaren korkeimmalla kohdalla vaan oli kuivaa. Joulukuussa yritti Iistä viisi miestä ruokavaroja muassaan päästä saareen, vaan meri oli niin suppoa täynnä, että pääsy oli mahdoton ja Saanio koettikin lipuilla huomauttaa rohkeille apuunyrittäjille, jotka jäiden seassa taistelivat, että paras on palata takasin. Ruokavarat olivat jo olleet lopussa ja kaloista, joita hienoksi survottiin ja hitunen jauhoja sekaan pantiin, olivat Saaniolaiset tehneet leipää. Joulun aattona täytyi myöskin tappaa lehmä. Vielä tammikuun 15 päivänä oli meri sula ja kesälintuja, esim. alleja oleskeli saaren rantamilla. - Niin kurjassa tilassa, kuin tänä talvena, ei Saanio sanonut koskaan vielä Ulkokrunnissa olleensa, vaikka jo monet talvet on siellä viettänyt. Rohkeita Iiläisiä, jotka henkensä kaupalla saarelle apuun yrittivät, olisi jollakin tavalla muistettava.

[Lähde: Kaiku 1.2.1890 sivu 2]