Helmin nukkuessa.

Kirjoittanut P. J. Hannikainen


Helmiseni herttaiseni,
Pikku sydänkäpyseni
Tuohon uupui tuutumahan,
Leikistä lepäjämähän,
Unen valtahan vajosi
Sylihini, syömelleni.
Nuku, helmeni heleä,
Uinu unta autuasten!
Kyllä nään, mitä uneksit,
Tiedän varsin tismallehen!
Mistä nään, mitä uneksit,
Mistä tiedän tismallehen?
Oivallan jo otsaltasi
Suortuvaisi siimeksestä,
Kulmiesi kaihoksesta
Silmäluontesi seliltä:
Rauha otsallas asuvi,
Kulmiasi kultoavi,
Luomilla lepäelekse
Yllä silmies sinisten –
Totta rauha runsahampi
Sua suojaapi unessa!
Entäs poskesi punakat,
Kaunokaiset kasvopääsi,
Jotk’ on kuni aamurusko
Uuden koittavan kevähän:
Niissä rakkaus palavi,
Lempi vilpitön, viaton –
Rakkauspa runsahampi
Sulle uhkuuvi unessa!
Sillä hymy huulillasi,
Noilla mesimättähillä
Mitä näyttävi minulle?
On jos oisi enkelparvi
Tuolta taivahan tuvilta
Niille kulkenut kisahan,
Leikkimähän liihoitellut!
Totta enkelit unessa
Tuolla taivon tanhuilla
Kanssasi kisaelevat
Kerallasi kieppuroivat!
Kun ma sua tuossa katson,
Tuossa katson ja tähystän
Unelmihin uupunutta,
Lepohon las’ehtunutta,
On kuin peilistä näkisin,
Katsoisin kuvastimesta
Enkelten iki-iloa
Luona taaton taivahisen.
Ompa kuin itsekin olisin
Korkeammalle kohonnut
Tästä maailman melusta,
Onnen maille muuttununna,
Kun sua painan poveheni,
Vasten syöntäni sykerrän.

Juhani H. [P. J. Hannikainen]


Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. III. 1880. G. W. Edlund, Helsinki.