Helmikuun 5 päivänä

Helmikuun 5 päivänä.

Kirjoittanut Irene Mendelin


Nuorten laulu korvissani soipi,
Pyhän laulun tenhosävel soi.
Mieli lämmin on ja veri polttaa,
Sydän lempii, hehkuu, jumaloi.
Synnyinmaani sorrettu ja kallis,
Sinäkö et saisi kukoistaa?
Sinäkö et saisi korkealle
Vapauden virttä kaiuttaa?
Hengen vapauttahan vain pyydät,
Käydä valistukseen, valohon,
Syntysanat syvät tutkiella –
Niillä poistaa usvan, pimennon,
Niillä nostaa kansan kirkkauteen,
Niinkuin taivaan päivyt tähkäpään
Nostaa noroilla ja salomailla
Alta talven lumen sekä jään.
»Maamme» laulu, soios korkealle,
Sytytä sa tulta rintahain!
Puhdista kuin leuto suvisade
Syömmet laulajain ja kuulijain,
Että hehkuisi ne isänmaalle,
Työnsä Suomenmaalle pyhittäis,
Että töistämme ja toimistamme
Itsekkäisyys tyyten poies jäis!
Että heleästi helkytellä
Runotar se kanneltansa vois,
Että surun soitostakin kerran
Riemun runsas, täysi sävel sois,
Riemun sävel, koska maamme armas
Jalon ihanasti kukoistais,
Koska valossa ja vapaudessa
Auvon onnea se ouruais!


Lähde: Irene 1893: Koivikossa. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.