Hellaan aarteet
Hellaan aarteet. Kirjoittanut Hilja Pärssinen |
- Yli Arkipelagin laineiden
- ja rantoja Hellesponton
- kävi valloittajan käsi hurmeinen,
- loi valtiomahtinsa onton.
- Vahatorneja vain teräs hauras luo,
- lakastuu sotapäällikön valta,
- mut Hellas, laulusi laajat nuo
- ne kukkivi tuhkan alta.
- Ja Olympon jumalat nuortuu ne,
- kuvitelmin kaunihin tehdyt.
- Meri ennen kuivuvi hiekalle
- kuin Muusain lähde sä ehdyt.
- Yhä Soolonin lait jalot säälissään,
- tienviittoja olla voivat.
- Myös Sokrates kertoo mietteitään,
- sanaseppojen lausehet soivat.
- Ja Saphokin vienoa soitintaan
- ajan vyörteiden läpi soittaa.
- Maratoonin sankari-innollaan
- yhä nuoriso laakerit voittaa.
- Myös Pindaron, laulajan seppelpään,
- runokammio mielehen muistuu,
- kun Teeban kartanot liekeissään
- Aleksanterin käskystä suistuu.
- Mi on ainetta sorahan haudattiin,
- moni valtias sumuhun haipuu.
- Mut elämän istutti marmoriin
- kuvanveistäjän kauneuskaipuu.
- Kun purppuraverhoja riistämiään,
- koinsyömiä kansat käyttää,
- yhä Attika jakelee ihmeistään,
- valoheitoin aartehet näyttää.
Lähde: Liinamaa-Pärssinen, Hilja 1923: Jälleen vapaana: runoja. Työväen Sanomalehti Osakeyhtiö, Helsinki.