Helkath Hazurim eli Miekanteränpelto

Helkath Hazurim eli Miekanteränpelto. (2 Sam. kirj. II, 12–16.) Kirjoittanut Oskar Uotila

Jakaneet oli David ja Isboseth

Saul vainajan valtakunnan.

Kuningasten välit oli riitaiset,

Ja miekka oli määräävä surinan.

Sotajoukot seisoivat vastakkain,

Niit’ erotti Gibeonin lampi.

Asu joukkojen oitis ottelevain

Oli toistansa uljahampi.

Näit’ ohjasi Abner, noita taas

Oli Joab johtava voittoon.

Joabille huus Abner: «Malttakaas,

Viel’ aikaa on voimien koittoon!»

«Sitä ennen miekkaleikkihin

Kakstoistakymmentä meidän

Miest’ urheinta nouskoon esihin,

Sama määrä myös urhoja teidän».

Joab vastasi siihen: ««Niin nouskohon.»»

Ja ne nousivat kahden puolen.

Tän nuoren valiojoukkion

Piti Abner tempuista huolen:

«Vasen kätenne vihollisen olalle,

Käden oikean miekka päin rintaa:

Näin leikkimme tulevi tolalle

Ja mies käy täydestä hintaa.»

Oli asento valmiina. Pistos, niin

Ne neljäkolmatta kaatui. –

Kaikk’ yhteen sankarit haudattiin. –

Ajan aikoina hauta se maatui.

Mut paikka, miss’ silloin painittiin

Veripainia, «Miekanterän-Pelloksi»

se sitten mainittiin

Muistoksi sen tulisen erän.

Lähde: Uotila, Oskar 1911: Oskar Uotila’n kootut runoteokset: lauluja ja tarinoita. Julkaissut Pertti Uotila. Suomalainen kustannus-o.y. Kansa, Helsinki.