Hektorin vastaus Andromachelle

Hektorin vastaus Andromachelle.

Kirjoittanut Homeros

Huolena lie se minullaki, vaimoni, vaan toki eivät

Suo Troian miehet sekä maatava-liepehet naiset

Kehnon laill’ erotakseni mun pois tappelu-töistä,

Ei myös rintani niin kehota’ kuni ain’ olen ennen

Ollut mies parahin, sotinut päämiehinä aina,

Suurt’ isän arvoa suojellut sekä itseni myöski.

Sen mielessäni kyllä jo näen sekä luonani tunnen:

Päivä se joutuva on, jona vaipuu Ilio armas,

Kaatuu pää Priamon, väki myös Priamon jaloimman.

Enkä mä silloin niin sure Troian miehiä, enkä

Äitiäni Hekabaa, Priamonkaan valtia-päätä,

En myös veljiäni, vaikk’ on jaloimpia monta

Maahan lankeavaa, pölyhyn vihamiehien alle,

Kun sua, koska Achaian mies sopavaskinen ompi

Vievä sun itkein pois ja vapautesi päättävä päivän,

Taikka sä käyt Argoss’ akan vieraan kangas-aseisiin,

Kannat veen Hypereiasta tahi Messeidasta,

Et mielelläsi tee sitä, vaan pakotettuna täytyy.

Silloin vaan sanonee moni mies itkeissäsi, raukka:

”Hektorin akka on tuo, parhaan hepomiehiä Troian,

Tuimimman sotian sotivaisia Ilion alla.”

Niin sanotaan, vaan on suru sullen syntyvä uusi,

Miestäsi kun et näe, joka ottais orjuuesta;

Mutt’ ennen maan multa jo peittäköhön toki luuni,

Kun kuulen valituksesi, huutosi, lähtösi maasta.

– – – – – – – – – –

Vaan älä, lempeni, niin nyt huolikkaan yhä surra!

Ei kenkään manalaan mua vastoin luomoa laita,

Määrästänsä mä taas en luule kenenkänä päässeen,

Ei hyvän, ei pahasen, ken kerran syntynyt ompi.

Käy nyt vaan kotihin toimittelemaan tupatöitä,

Kankaitas sekä lankojasi, yhä laittava piiat

Töihin asettumahan; sota huolena lie urohilla

Kaikillai, ja minull’ yli kaikkein Iliolaisten.

Lähde: Veteranen: poetisk kalender. 1858. Finska Litteratur-sällskapet tryckeri, Helsingfors.