Hektorin jäähyväiset

Hektorin jäähyväiset (Hektors Abschied) Kirjoittanut Friedrich Schiller

ANDROMAKE.

Ikkusest’ko Hektori nyt syöksee

Murhajan Akaijalaisen luokse,

Jossa hirmusesti surmataan.

Kenpä neuvonee sun pienosille

Jumaluudesta ja miekkasille,

Kun nyt joutunet sä Tuonelaan?

HEKTOR.

Kyynelesi vaimo kulta sulje,

En ma turhaan miekka vyöllä kulje,

Käessäin on turva Pergamon!

Suojellen pyhyyttä temppeleien

Kaadun, mutta maalleni vapauen

Voitan mennessäni Tuonelaan.

ANDROMAKE.

Heiluttelevaksi talvituulen

Jätetyin aseisi äänen kuulen,

Sankarsuku Priamon katoo;

Menet missä aurinko ei koitse,

Missä Tuonen virta itkevi saloitse,

Siihen rakkautesi vajoo.

HEKTOR.

Toivoni ja ajatukset kaikki

Tuonen virtahan ne hukutanki,

Rakkauteni en kuitenkaan.

Kuules! sota muurilla jo pauhaa;

Tänne miekka! Tuoni tuopi rauhaa,

Rakkaus ei kuole Tuonelaan.

P[ietari]. H[annikainen].

Lähde: Saima 3.10.1844.