Heinikossa.

Kirjoittanut Irene Mendelin


Suloista olla on heinikossa
kun päivä kirkas se heloittaa,
kun heinän huojuvat hienot helpeet
ja angervoiset ne tuoksuaa,
ja lumivalkeat luikut häilyy,
ja kesälämpöä ilma päilyy.
Sirittää sirkka ja rannan raita
kuvaansa kaunista ihanoi,
ja sinikalvossa toinen taivas
ja toiset rannat ne unelmoi,
mut yläilmoissa leivo lentää,
sen riemusävel se kauas entää.
Ja männyn latvassa käki kukkuu
syvintä kaihoa – kerrotaan.
Tuon pienen valkoisen pilven piiloon
ajatus hukkuvi kulkeissaan.
Eloa uhkuen ilma soipi
ja sydän tyynenä unelmoipi.


Lähde: Mendelin, Irene 1915: Lehtisiä koivikosta. K. J. Gummerus Osakeyhtiö, Jyväskylä.