Heinäniityllä (Virtanen)

Heinäniityllä Kirjoittanut Jalmari Virtanen

”Punaisen Iskurin” niityllä kasvoi

Komeaa kylvöheinää.

Sitä kun katseli prikaadin vanhin,

Mietti: – ”On heinä kuin seinää!

”Kunpa sen saisimme kunnolla korjuun.

Siinä on tointa ja huolta.

Nyt, kun on pystyssä, kyllä on poutaa,

Vaan pilvet ne nousevat tuolta.”

Surisee kone ja viikate välkkyy,

Luoko jo kasvaa ja karttuu.

Työssä on intoa, iskurivauhti

Ja riemu jo niittäjiin tarttuu.

Heinä on maassa nyt päivän ja toisen;

Riitä ei paiste ja tuuli,

Joudutti niitylle joukon vanhin,

Kun ukkosen kuminan kuuli.

Sadetta, paistetta, sadetta jälleen.

Haapojen havina kiihtyy.

Pitkäänpä seudulla ukkosenpilvet

Pahimpaan aikahan viihtyy.

Kiire on niityllä: ankaranmoinen

Vihuri villinä entää,

Yhtenä myllynä lehtiä, lintuja,

Heiniä, oksia lentää.

Idästä iski se ukkosen kohina;

Heinät on märkiä jälleen.

Mätänee, ellette seipäille laita;

Kuivaksi saa ne vain tälleen:

Haarukkaseipäille, haasioille

Nostamme heinämme niukan.

Tietenkin sähköllä kuivaamme heinän,

Kun tekniikka eistyvi hiukan.

1931

Lähde: Virtanen, Jalmari 1936: Valittuja runoja. Valtion kustannusliike Kirja, Petroskoi.