Hautausmaat Ameriikassa

Hautausmaat Ameriikassa. Kirjoittanut anonyymi

Merkillisimpiä ameriikalaisten kauneuden aistin luomia ovat heidän hautausmaansa. Niiden vertaisia ei ole muualla. Ne ovat laajoja, mukavasti ja kauniisti ovat kaikki niissä järjestetyt. Niiden ihanuutta ja sitä huolta, mitä niiden järjestämisestä pidetään, tulisi muuallakin seurata. Noin 60 vuotta sitten oli Amerikassakin vaan aivan tavallisia hautausmaita semmoisia kuin meidän maassa, mutta 40 vuotta sitten pantiin Bostonissa kuntoon kerrassaan uudenaikainen kuolleitten lepopaikka. Itse hautausmaan paikka on niin kaunis ja niin aistikkaasti oli siinä kaikki järjestetty, että heti ruvettiin kaikkialla semmoisia tekemään. Lakkaamatta kulki muualta matkustajia tätä uutta hautausmaata katsomassa, ja nykyään tuskin yhtään kaupunkia on koko Ameriikassa, jossa ei olisi mitä ihanimmaksi tehty tuota kuolleiden muuten kamalaa majaa.

Hautausmaita tehdessä noudatetaan Ameriikassa seuraavia sääntöjä:

Puita kirkkotarhoihin tulee istuttaa sillä tavalla, että ne tekevät täydellisemmäksi paikan luonnollisen kauneuden. Kalliita kasveja ei pidä istuttaa, eikä monenvärisiä kukkapenkereitä, ne eivät sovi tämmöisiin paikkoihin.

Hautojen omistajain ei pidä sallia ympäröidä niitä aidoilla tahi muulla tavalla, sillä semmoinen on aivan hyödytöntä ja lisäksi pilaa se rauhan ja sopusointuisuuden tunnetta, jota hautausmaan pitäisi jokaiseen siellä kävijään vaikuttaa. Muuta merkitystä niillä ei ole, kuin osottaa omistajan rikkautta, mutta sehän on tämmöisissä paikoissa perin halveksittavaa. Haudanomistajain pitäisi oppia teettämään hautakivensä niin somiksi ja koristelimattomiksi, kuin suinkin. Joku osotus vaan tehdä, joka näyttää, missä ruumis makaa ja kenen ruumis se on, semmoinen osotus, joka niin vähän kuin suinkin häiritsee luonnon sopusointua ja rauhaa. Hautakiven värikin tässä vaikuttaa paljon. Kraniitti on semmoiseksi parasta, valkoinen marmori huonointa, ja matala laatta kivi on somempi, kuin korkea ja kaitainen.

Haudanumistajia pitäisi kieltää istuttamasta haudoille hyvin silmään paistavia, loistavia kukkia. Heidän pitäisi muistaa, ettei se ole oikein sillä tavalla ilmaista omia halujaan, koska niillä häiritsevät muiden rauhallisia tunteita.

Vaikka hautausmaita tulee huolellisesti pitää hyvässä tunnossa, niin ei sentään saa siinäkään olla turhamainen eitä lapsellinen.

Suomessa ja kaikkialla, paitse Ameriikassa, puuttuu kerrassaan kauneuden aistia siinä, miten hautausmaat ovat järjestettävät. Osaksi tämmöiseen taitamattomuuteen on syynä sekin, että uuden hautausmaan rakentaminen annetaan tavallisesti jonkun toimikunnan tehtäväksi, johon valitaan enemmän toimeliaita, kun semmoisia, joilla olisi jonkun verran kauneuden aistia. Tämä toimikunta sitten vaan mittauttaa maanmittareilla maan ja siinä on kaikki; ei maan kaunista asemaa oteta lukuun, eikä sitä, missä olisi hiljaisinta, rauhallisinta, ja missä itse luonto tekisi miellyttäväksi omaistemme pitkällisen lepopaikan.

Jokaisen kaupungin ja maaseudun hautausmaa pitäisi olla asukasten miellyttävimpiä paikkoja, sitä tulisi heidän kunnioittaa laatimalla se niin kauniiksi ja puoleensa vetäväksi kuin mahdollista. Sillä siitä tavasta millä semmoinen paikka kunnossa pidetään voi päättää, millä sivistyksen kannalla asukkaat ovat. Kullekin tulee se aika, jolloin hänen täytyy valita viimeinen lepopaikka jollekin rakkaalle omaiselleen ja silloin herää hänessä halu saada siihen tarkoitukseen niin miellyttävä maapalanen, kuin suinkin.

Ameriikassa sanotaan: Hautausmaaksi valittakoon kaunis maisema ja se olkoon aistikkaasti järjestetty puilla ja pensailla, teillä ja käytävillä. – Ja niin pitäisi meillä Suomessakin olla.

(Kaiku.)

Lähde: Maamme 4.3.1890.