Haudattu sydän
Haudattu sydän Kirjoittanut Saima Harmaja |
- Jo sateen sini
- on pilviryhmät raskaat värjännyt,
- mut hehku illan
- puun kultasilmustoissa viipyy nyt,
- ja teillä himertävät hunnut kevään.
- Noin helisevään
- et lauluun puhjeta, oi peippo, saa!
- Tuo julma maa,
- mi ruohoon peittyy, itse kätkee kevään.
- Näin älkää lävistäkö, sävelnuolet,
- sydäntä, josta haudattu on puolet
- maan alle tuoreen, kumpuun kosteaan.
- Sineä sateen juoda huulillaan
- ei voi hän, joka kylmin hiuksin nukkuu,
- ei nähdä pyrähdystä siipien
- niin keveiden,
- luo pesän, joka kultahuntuun hukkuu.
- Ei elää saata
- povessa sydän, jost’ on puolet maata.
- Mut sydämeni jäännös nyyhkien
- juo silmuhehkun, sateen sinisen
- ja linnunlaulun, joka ei voi laata.
Lähde: Harmaja, Saima 1936: Hunnutettu: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.