Haudattu lipas

Kirjoittanut Ain’Elisabet Pennanen


– Jo siirrä sora lippaalta,
jo vuorenpaino poista!
– Vai täällä piilis aarteita,
ei kuultu ole noista.
– Sa kultaa Maharadjan saat,
sun jalohelmiin kiedon.
Myös lippaan kanteen kirjotun
ma ilmon salatiedon.
Jos ryöstänetkin, ritari,
sa arkun pohjaan asti,
niin pohjakuvan huulet ne
vain hymyy armaimmasti.
Oi kaivattuni, kaunoinen,
nuor kaani Kaaram-maasta,
pois kuokkas heitä, enää, voi,
noin älä maata raasta!
Se lipas, kuinka kerskaankin,
vain täys on sydämeni,
ja paino, kalleudet sen
vain lempi, lapsoseni.


Lähde: Pennanen, Ain’Elisabet 1943: Huomensynty: runoja. WSOY, Porvoo.