Haudattu lipas

Haudattu lipas Kirjoittanut Ain’Elisabet Pennanen

– Jo siirrä sora lippaalta,

jo vuorenpaino poista!

– Vai täällä piilis aarteita,

ei kuultu ole noista.

– Sa kultaa Maharadjan saat,

sun jalohelmiin kiedon.

Myös lippaan kanteen kirjotun

ma ilmon salatiedon.

Jos ryöstänetkin, ritari,

sa arkun pohjaan asti,

niin pohjakuvan huulet ne

vain hymyy armaimmasti.

Oi kaivattuni, kaunoinen,

nuor kaani Kaaram-maasta,

pois kuokkas heitä, enää, voi,

noin älä maata raasta!

Se lipas, kuinka kerskaankin,

vain täys on sydämeni,

ja paino, kalleudet sen

vain lempi, lapsoseni.

Lähde: Pennanen, Ain’Elisabet 1943: Huomensynty: runoja. WSOY, Porvoo.