Hasael.
(Muilta).
Kirjoittanut Thomas Friman


Hasael, itäisen Kuninkaan poika, kasvatuksensa lopetettua oli isältänsä lähetetty Perssiaan, että siellä täyttää hänen valaistuksensa, ja tutkia ulkomaan tapoja ja luontoja. Nuorukaiselle oli annettu täysinäinen vapaus; vaan salaisesti käskettiin entistä opettajata ja kasvattajata katsomaan hänen perään.

Koska Hasael tuli Perssiaan, niin pääkaupunkia hekkuma ja huvitukset samassa miellyttivät hänen, että unohutti aikeensa ja antautu huvituksiin.

Kerran, koska hän käyskenteli huvittavaisissa Hispaganin huvi-metsissä, meni hänen ohitsensa entinen opettaja, matkustajan muodossa, sauva käessä.

Vaan Hasael tunsi hänen ja kysyi: ”Mistäs tulet, mihin aivot mennä?” – Vanha vastaisi: ”En tieä.” Siilon nuorukainen kummastui ja sanoi: ”Kuin! Sinä jätit kotimaan ja menit, tietämättömihin?” – ”Unohutin,” vastasi vanha, ”jonka tähen käyn sinne ja tänne, ja mikä tie minulle näyttäkse laveammaksi ja ihannammaksi, sen valitsen.” – ”Mihinpä saattaa sinua senlainen matkustaminen?” kysyi kummastunut nuorukainen. – ”En tieä,” vastasi vanha, ”ja mitä minun on siihen?” –

Siilon Hasael, kääntyen muihen puoleen, jotka olivat hänen ympärillä, sanoi: ”Tämä ihminen oli minun kasvattajani ja opetlajani, ja oli kuulusa viisaueltaan, vaan nyt, te näette, on tykkönään tyhmä, ja hävitti ymmärryksensä. Ah kuin hän muuttui! Tykkönään tuli toiseksi.”

Sillon vanha astui nuorukaisen eteen, viskasi hartioiltaan kontin ja sanoi: ”Ja, se on tosi, Hasael, minä muutuin, ja muutuin niin, kuin sinä. Ennen olin johtattajasi, ja sinä seurasit sitä tietä, jonka osotin sinulle. Vaan siitä asti; kuin herkesin olemasta johtattajanasi, päätin minä seurata sinua, sinun askeleitasi, – ja käytökseni on sinun. Sinusta ouolle näytti – kuin onki luonnollisesti – etten minä tieä, minne ja mintähen menen, ja en vähääkän ajattele siitä, mihin voi saattaa senlainen mieletön matkustus, ja sinä päätit tästä, että hävitin mieleni; vaan tutki tarkemmin elämäsi muoto, käytöksesi,– niins näet, ken meistä käyttypi mielettömämmästi.” Näin puhu vanha. Ja nuorukainen tunsi syntinsä, ja palaisi viisauen tielle, joka hänelle asetettu oli viisaalta opettajaltansa.

[Thomas] F[rima]–n.


Lähde: Suomi 5.6.1847.