Harpunsoittaja ja hänen poikansa

Harpunsoittaja ja hänen poikansa. (»Asesepästä».) Kirjoittanut Viktor Rydberg

Kulku kangastiellä näin

raskas poutasäällä,

poika mulla sylissäin,

harppu olkapäällä;

harppu väsyi helkkynään,

poika hiekkaan pehmeään.

Saakoon harppu hoivan,

Gunnar levon oivan.

Päivänmatkan metsämaa,

Herran honkahuone,

viilein varjoin aukeaa –

viivyn, katson tuonne.

Gunnar kuulee solinan,

kuulee sirkun laulavan,

honkain huminoivan,

uneen tuo se hoivan.

Saapuu yö, käy henkimään

viima pitkin ojaa;

tähdet syttyy, vienon pään

poika minuun nojaa.

Tähtein luulen tuikkivan:

»Gunnar, leikkiin tulehan!»

enkellauluin soivan

mieleen unelmoivan.

Moni lähde kumpuaa

vaiheill’ elon teiden.

Yksi on, mi virvoittaa:

lähde kyyneleiden.

Tuttujas se vielä lie –

Gunnar sivu liejun vie

mailta polun loivan,

käsi Kaikkivoivan!

Päänsä pystyyn kuusi loi –

kostoks kaatajalle

sulo lämmön, valon toi

kurkihirren alle.

Gunnar! kasvun niinkuin tuon,

jalon kuolon saavan suon

kautta Kaikkivoivan

laulunlapsen oivan.

Lähde: Rydberg, Viktor 1906: Valikoima runoelmia. Suomeksi toimitti Valter Juva. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.