Harjulla (1877)

Harjulla. *) Kirjoittanut F. F. Brummer

Oi, Herra, maailmaasi

Saan taaskin ihailla.

Kuin voisin kunniaasi

Ma kyllin veisailla!

Sun armotyösi ovat

Niin suurenlaatuiset.

Ja luonnon jalot kuvat

Niin vaihtelevaiset.

Kas Kana-vuorta tuolla,

Mi siintää silmihin!

Sen kummallakin puolla

On seutu kaunihin.

Ja Haapakoski, puuhun

Sen kuulen tännekin:

Oi, Luoja, voimas laadun

Nään luomastasikin.

Kuvana lempeästä,

Mi mielet kumoilee

Ja luonnon liepehestä

Kuin lapsi hymyilee,

Nään Lohikosken lehdot

Ne ihmeen ihanat;

Sen kummut, kukka-kehdot

Ja rannat vihannat.

Jo Alve-järven vuossa

On aallot nukkuneet,

Ja väreet Tuomiossa

On tyyten tauonneet.

Tään seudun syvää rauhaa

Ken hennois hämmentää? –

Vaan rastas parvi laulaa,

Ja peippo visertää.

Kas Jyväsjärven pintaa

Nuo purret kiitelee.

Ne varmaan ennen iltaa

Nyt kotiin rientelee.

Ja höyrylaivat lentää

Jo päässä Päijänteen.

Ne piakkohon entää

Äijälän salmehen.

Ja kaupunki tuo sievä

On tulevaisuuden.

Se kansan viel’ on vievä

Luo valon aarteiden.

Tääl’ isänmaamme loipi

Tiedolle alttarin,

Ja monet järjet juopi

Lähteestä Mimerin.

Näin runsaast suloisuutta

On isänmaassamme.

Se hartautta uutta

Tuo vastuksissamme.

Oi. kuinka tunteet vaihtuu

Näit’ ajatellessa!

Pois kaikki huolet haihtuu

Jo luonnon helmassa.

–r–r. [F. F. Brummer]

*) Harju on Jyväskylän kaupunnin lounaispuolella oleva korkea mäki.

Lähde: Keski-Suomi 17.3.1877.