Harhaileva fantasiia

Harhaileva fantasiia Kirjoittanut Valfrid Hedman

Olen aina ma tummista haaveillut,

oli muusani aina mun musta,

olen etelän hehkua halannut,

kesän kuohujen tunnustusta.

Vaan onnetar oikkuinen tiellein toi

yhä vaaleita vuokkoja aamun:

yön hehkuisten virvojen tummien

ne hälvensi eestäni haamun.

Näin naisen taas nuoren ja notkean;

ei silmistä säihkyne tulta;

nuo siniset, harmaatko, hurmata vois? –

Niin, kerjäsin katseita sulta.

Vain katsetta kerjäsin, lempeä en –

tekotyynenä poistuin ma silloin,

niin, tyynenä, hiljaisna, ylpeänä.

Mä rakastin, rakastin silloin...

Idän huurien polttavat suudelmat,

min huulilta nektarin joisin,

jo lämpöhön pohjolan vienoimpaan

sinun silmistäs vaihtanut oisin!

Vaan vieläkin viehkeä tenhotar

taas vaalea unhohon haihtui,

kevätkutrien kiilto jo kellervä

yön tummiksi varjoiksi vaihtui.

Lähde: Hedman, Valfrid 1906: Itämaalaisia haaveiluja. Kustannusyhtiö Osmo, Helsinki.