Harhaileva

Harhaileva. (Massalski.) Kirjoittanut Józef Massalski

Päivä laski. Lahdelmalle

Ilta-tähti ihanalle

Tuikkaen loi valoaan.

Taivaan-ranta purpuralle

Loisti, kulta-kankahalle

Näytti laineet loistossaan.

Poika rientää purtehensa,

Purjeheksi liinasensa

Pajun oksaan pani kiin’,

Jonk’ ol’ vuollut purje-puuksi,

Airon otti, pursi juoksi,

Ulapalle läksi niin.

Edenneenä ulommalle

Näkyvi nyt soutajalle

Valo, kirkas, kaukainen,

Levittäen loistettahan;

Syvyys must’ on aalloiltahan

Ympärillä purtisen.

”Tuonne loisto-lainehille

Riennän valon valkamille!”

Mietti poika riemuiten.

Voimin airojansa veti,

Kiitäin riensi, vaan ei heti

Loppu liene matkallen.

Toivo haluns’ virittääpi,

Kädet raukeet virkistääpi,

Silmät määrä-maaliin luo;

Loitoll’ loisto-laineet liikkuu,

Aallot, joilla pursi kiikkuu,

Aina mustemmaks käy nuo.

Yö on taivaan pimittänyt,

Valo pois on peittäynyt.

Uupunut ja toivoton

Hän jo on; nyt harhauksensa

Huomaa ja jo purtisensa

Suunta satamahan on.

Elon merta matkustamme

Mekin etsein onneamme,

Kaukaa näkyy loisto sen;

Loiston tuon vain taivas tuottaa,

Kuolevainen kuljet suotta,

Valo vaan on taivainen.

P[aavo]. P[outiainen].

Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. III. 1880. G. W. Edlund, Helsinki.